Matias Marttinen

Maanpuolustustahtoa on vaalittava

Rauman mieslaulajien Isänmaallinen ilta 5.12.2018
Valtiovarainministerin talouspoliittinen erityisavustaja, kaupunginvaltuutettu Matias Marttinen

Arvoisat naiset ja herrat, hyvä yleisö,

Edessämme on juhlapäivistä suurin. Huomenna tulee kuluneeksi 101 vuotta siitä, kun Suomen eduskunta hyväksyi itsenäisyysjulistuksen. Itsenäisyyssenaatin antamassa julistuksessa kuvattiin itsenäisyyttä seuraavasti:

[sitaatti alkaa] ”Suomen kansa tuntee syvästi, ettei se voi täyttää kansallista ja yleisinhimillistä tehtäväänsä muuten kuin täysin vapaana. Vuosituhannen vapaudenkaipuumme on nyt toteutettava; Suomen kansan on astuttava muiden maailman kansojen rinnalle itsenäisenä kansakuntana.” [sitaatti päättyy]

Kun kirjoitin puhettani tätä iltaa varten, palasin oman perheeni historiassa vuoteen 1917 tänne Satakuntaan Merikarvialle. Paria vuotta aikaisemmin, vuonna 1915 isoäitini isä Paavo Haanpää oli lähtenyt Merikarvialta pohjoiseen ja Norjan kautta jääkärikoulutukseen Saksaan. Takaisin Suomeen hän saapui jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918 Vaasaan. Sodan alkaessa isopappani oli vasta 24-vuotias. Kansamme soti syvästi jakautuneena, veli veljeä vastaan. Sodan tuloksena oli maamme itsenäisyys mutta syvät haavat kansan välissä.

Pienen Suomen matka tuosta ajasta tähän päivään on ollut ainutlaatuinen. Silloinen maatalousyhteiskunta oli kaukana kehittyneiden kansakuntien takana, vaikka Raumalla teollisuus oli silloin jo nousemassa. Korkeakoulutus oli harvojen etuoikeus. Terveydenhuollossa oli suuria puutteita. Nuori isänmaamme oli Euroopan reunalla kehityksensä alkutaipaleella.

Tämän päivän Suomi on maailman vakain valtio. Suomi on maailman kolmanneksi vaurain maa. Suomi on maailman onnellisin maa. Suomi on maailman kolmanneksi tasa-arvoisin maa. Suomi on maailman toiseksi paras maa olla tyttö. Suomessa lapsilla on maailman viidenneksi turvatuin lapsuus.

Tätä listaa voisin jatkaa pidemmällekin. Nämä ovat upeita osoituksia Suomen ja suomalaisten menestymisestä, onnesta ja hyvinvoinnista, jota aikaisemmat ikäpolvet ovat omalla työllään, sisullaan ja uhrauksillaan rakentaneet. Meillä on syytä olla ylpeä isänmaastamme.

Arvoisa yleisö,

Itsenäisyys on suurin arvo, mitä kansa voi yhdessä saavuttaa. Ilman itsenäisyyttä yhteiskunnan muiden tukipilarien, kuten demokratian tai kansalaisyhteiskunnan rakentaminen on mahdotonta. Itsenäisyyden vastakohta on olla jonkun toisen vallan alaisena.

Historiankirjoitus kertoo karua kieltä siitä, mikä Suomen naapurivaltioiden kohtalo oli vieraan vallan puristuksessa. Nuo kauheudet Suomi väisti ja torjui. Suomi näytti, miten yhtenäinen kansa kykeni voittamaan vaikeudet, jotka ulkopuolisin silmin tuntuivat ylitsepääsemättömiltä.

Itsenäisyys tarkoitti monelle isoja uhrauksia. Moni menetti henkensä, moni vammautui loppuiäkseen, moni lapsi jäi ilman isää, puoliso miestä. Vielä useammat haavoittuivat. Monen nuoren miehen elämä päättyi taisteluissa, joissa ylivoimainen vihollinen torjuttiin. Talvi-, jatko- ja Lapin sodissa kaatui yli 400 Rauman seudulta kotoisin ollutta miestä. Lukumäärä on pysäyttävä. Yhteensä suomalaisia menehtyi sodissa lähes 93 000.

Sotiemme veteraanit ovat maksaneet hinnoista kovimman maamme itsenäisyydestä. Jokainen heistä antoi kaikkensa isänmaan puolustamiseksi.

Kotirintamalla naiset kantoivat vastuun kotien ja monien työtehtävien hoitamisesta, lotat taas työskentelivät sotasairaaloissa ja muissa tehtävissä. Historia kertoo meille tuhansia tarinoita siitä, miten suomalaiset miehet ja naiset asettivat isänmaansa edun oman etunsa edelle.

Arvoisa yleisö,

Me suomalaiset olemme perinteisesti olleet hyvin maanpuolustustahtoista kansaa. Historia on opettanut meille, että itsenäisyyden puolustaminen on arvoista suurin.

Maanpuolustustahdon lisäksi meidän on huolehdittava myös maanpuolustuskyvystämme. Epävakaus lähialueillamme on kasvanut viime vuosina, ja Ukrainan tapahtumat ovat yksi herättävä esimerkki tästä. Kahden tunnin lentomatkan päässä Helsingistä käydään tällä hetkellä sotaa.

Itsenäisyytemme on antanut meille mahdollisuuden tehdä itsenäisiä valintoja, joista monet ovat olleet kaukaa viisaita. Hakeutuminen osaksi Euroopan unionia ja kansainvälisiin päättäviin pöytiin ovat tuoneet meille ystäviä, joista 1900-luvun alun itsenäistyvä Suomi olisi voinut vain haaveilla. Suomi on nyt kiinteästi osa länttä ja Eurooppaa.

Eurooppalainen ja pohjoismainen yhteistyö on nyt arvokkaampaa kuin moniin vuosiin. Pienen maan on viisasta hakeutua yhä tiiviimpään läntiseen yhteistyöhön muiden kumppaniemme kanssa. Se vahvistaa myös omaa turvallisuuttamme ja antaa meille selkänojan tehdä itsenäisiä ratkaisuja myös jatkossa. Yhteistyön varaan emme voi silti puolustustamme rakentaa.

Uskottava puolustus tarkoittaa sitä, että olemme valmiita rahoittamaan ja kantamaan vastuun omasta puolustuksestamme. Asevelvollisuusarmeijan ja aktiivisen reserviläistoiminnan tärkeyttä ei voi liiaksi korostaa.

Puolustusvoimien määrärahoja on viime vuosina vahvistettu, ja ensi vuosikymmenellä edessä ovat strategiset puolustushankinnat. Raumalla on tässäkin kokoansa suurempi rooli, sillä hyvin todennäköisesti telakkamme rakentaa merivoimien uudet alukset.

Arvoisa yleisö,

Maanpuolustustahto ei ole ikuisesti pysyvä olotila, vaan sitä on vaalittava. Sen vahvistamiseksi on tehtävä työtä. Minut teki surulliseksi kuulla tuoreesta maanpuolustustiedotuksen tutkimuksesta, jonka mukaan suomalaisten maanpuolustustahto on rapautunut.

Tutkimuksessa kysyttiin, tuleeko suomalaisten puolustautua aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta. Kaksi kolmasosaa suomalaisista vastasi kysymykseen myönteisesti.

Huolestuttavaa on kuitenkin se, että nuorista alle 25-vuotiaista vain joka toinen oli tätä mieltä. Nuorten maanpuolustustahto on kyselyssä romahtanut, ja suomalaisten maanpuolustustahto on alimmillaan 30 vuoteen. Maanpuolustustahtomme on edelleen korkeaa Euroopan maiden vertailussa, mutta muutos suomalaisten asenteissa on merkittävä. Sitä ei voi ohittaa olankohautuksella.

Asian vakavuudesta kertoo sekin, että eduskunta on tänään käynyt ajankohtaiskeskustelun maanpuolustustahdon laskusta.

Mistä tässä epätoivottavassa kehityssuunnassa on kyse?

Uskon, että taustalla on useampia syitä. Aika kuluu, ja yhä harvemmalla nuorella on mahdollisuutta kuulla sota-ajasta isovanhemmiltaan. Sotiemme veteraaneja on vielä kanssamme noin 12 000, mutta heidän rivinsä ovat harventuneet. Veteraanien keski-ikä on jo 93 vuotta.

Sota-ajan perintöä on yhä vaikeampaa siirtää, kun aikalaiset poistuvat keskuudestamme. Siksi meidän tulisi keskustella siitä, miten veteraaniemme kokemukset ja sota-ajan perintö saadaan siirrettyä sukupolvelta toiselle. Koulun merkitys historian opetuksessa ja perimätiedon siirtämisessä tulee vain korostumaan.

Moni yleisön armeijan käynyt nainen ja mies voi varmasti samaistua siihen, että varusmiespalvelus avaa nuoren ihmisen silmät sille, että maanpuolustusta tarvitaan edelleen 2010-luvunkin maailmassa. Asepalveluksen houkuttelevuuden ja suosion vahvistaminen on osa maanpuolustustahdon vaalimista.

Tarvitsemme myös lisää keskustelua maanpuolustuksen merkityksestä. On arvokasta, että esimerkiksi tasavallan presidenttimme on käyttänyt vahvoja puheenvuoroja maanpuolustustahdosta.

Tasavallan presidenttiä lainatakseni: [sitaatti alkaa] ”Jokainen suomalainen on maanpuolustaja. Maanpuolustustahto ei ole vain vanhakantaista retoriikkaa tässä ajassa, joka on käynyt arvaamattomaksi.” [sitaatti päättyy]

Maanpuolustustahdon ylläpitäminen ja vahvistaminen on mitä suurimmissa määrin isänmaan asia, ja tähän työhön tarvitaan mukaan jokainen meistä.

Hyvät naiset ja herrat,

Palataan hetkeksi vielä isopappaani Paavo Haanpäähän. Mitä hän olisi mahtanut ajatella Suomesta ja itsenäisyydestä tänä päivänä, Suomen 101-vuotisjuhlien kynnyksellä?

Uskon, että isopappani olisi tänään tavattoman ylpeä kotimaastaan. Että Suomi, joka Paavon ollessa nuori mies oli köyhä ja epävakaa paikka, on nyt yksi maailman vakaimmista ja vapaimmista maista.

Että hänen lapsenlapsenlapsensa – minä mukaan lukien –, ja vastaavasti taas omat lapsemme voivat elää ja kasvaa näin hienossa isänmaassa. Hänen sukupolvellaan ei ollut valittavanaan avointa maailmaa, joka on sukupolvelleni täynnä mahdollisuuksia.

Tämä kaikki ympärillämme on tehty aikaisempien sukupolvien työllä ja uhrauksilla.

Olemme maatamme aikanaan puolustaneille menneille sukupolville velkaa sen, että pidämme yllä maanpuolustustahtoa ja -kykyä 2010-luvun Suomessa.

Tänään muistellut tapahtumat isänmaamme alkutaipaleelta muistuttavat meitä siitä, että historiaa ei saa ikinä unohtaa.

Suomen on kuitenkin samalla mentävä eteenpäin. Aikaisemmat suomalaiset sukupolvet ovat jättäneet meille nuoremmille hienon isänmaan, josta voi olla ylpeä ja kiitollinen. Meidän sukupolvemme tehtävä on huolehtia, että jätämme isänmaan parempaan kuntoon lapsillemme, kuin missä se on meille jätetty.

Se on suuri lupaus sodissa isänmaamme puolesta taistelleille ja oman sukupolveni velvollisuus.