Matias Marttinen

Joulun arvokkaimmat lahjat ovat läheiset ja se, ettei ole kiire

Puhuimme satakuntalaisen kansanedustaja Jaana Laitinen-Pesolan kanssa kokouksen jälkeen eduskunnassa, mikä on paras hetki lähestyvässä joulussa.

”Se, että pääsen pois Helsingistä kiireen keskeltä kotiin Satakuntaan ja saan työasiat pois mielestäni”, Jaana totesi. Monella tapaa fiksu vastaus.

Työkaverini Jaana Laitinen-Pesola on matkustanut töiden vuoksi Helsinkiin yli 20 vuotta, ensin Tehyn puheenjohtajana ja sittemmin kansanedustajana.

Itselläni reissuelämää kahden kaupungin välillä tulee kuluneeksi jo kuusi vuotta ensi keväänä. Tie on kulkenut eduskunnasta opetus- ja kulttuuriministeriön kautta valtiovarainministeriöön Petteri Orpon esikuntaan.

Viikon paras hetki on aina ollut paluu kotiin Raumalle.

Työkiireiden keskeltä maisemat muuttuvat kolmessa tunnissa Syvärauman merimaisemiin ja rauhaan.

Kun osan viikkoa on poissa, oppii arvostamaan kaikkea sitä, mitä meillä täällä kotikaupungissa on. Vaativa työ on vienyt veronsa. Olen monta kertaa joutunut asettamaan työn muun elämäni edelle.

Työpäivät ovat olleet monin paikoin pitkiä, ja töitä on paiskittu myös viikonloppuisin. Pitkät työmatkat kuluttavat lyhyttä vapaa-aikaa.

Olen kokenut monta kertaa syyllisyyttä siitä, etten ole riittävästi läsnä perheeni ja ystävieni kanssa. Luulen, etten ole tässäkään yksin.

Moni tuttavani on sanonut minulle, että työelämä vaatii yhä enemmän. Monella työpaikalla on pärjättävä pienemmällä joukolla.

Moni kokee, että työn kuormittavuus on kasvanut. Arjen ja vapaa-ajan erot ovat sekoittuneet, ja monta kertaa työt ja työhuolet on kannettava mukaan kotiin.

Monen osalla työura on silppua, jossa vakituista työpaikkaa on vaikeaa saada. Se tuo huolta tulevasta, kun varmuutta tulevista kuukausista ei yksinkertaisesti ole.

Samalla hetket, jolloin työkiireistä voi irrottautua, ovat koko ajan arvokkaampia.

Monet arvostavat vapaa-aikaansa yhä enemmän. Työnteko hinnalla millä hyvänsä ei tunnu mielekkäältä. En ihmettele yhtään, miksi.

Lähestyvä joulu on itselleni arvokkain hetki vuodessa. Silloin on lupa olla tekemättä töitä, rauhoittua ja viettää aikaa perheen ja läheisten kanssa.

Joulun arvokkaimmat lahjat ovat läheiset ja se, ettei ole kiire. Näitä lahjoja oppii arvostamaan joka vuosi yhä enemmän ja enemmän.

Toiset odottavat joulun rauhaa ja yhdessäoloa, toisille joulu tarkoittaa yksinäisyyttä.

Järjestötalolle siirtynyt yksinäisten joulu- tapahtuma on taas oivallinen esimerkki vapaaehtoistyön voimasta.

Huomisen työpäivän jälkeen voin vetäytyä joulun viettoon perheeni kanssa.

Jouluaaton ehdottomiin perinteisiin kuuluvat meillä joulurauhan julistus torilla ja jouluateria perheen kesken.

Joulun aika tuo Raumalle myös monet heistä, jotka ovat täältä muuttaneet työn tai puolison perässä muualle Suomeen tai maailmalle.

Tapanamme on ollut kokoontua ystävien kesken illanviettoon joulupäivän iltana. Niin tänäkin vuonna. Monen kanssa tuo ilta on ainoa koko vuoden aikana ja sitäkin arvokkaampi.

Kiirettä ja töitä riittää jälleen pyhien jälkeen.

Monelle joulu on myös työpäivä muun muassa poliisissa, pelastustoimessa, sosiaali- ja terveystoimessa tai palvelualoilla.

Kiitos heistä jokaiselle, jotka tekevät meille muille mahdolliseksi rauhallisen joulun vieton.

Toivon, että rauhoittuminen joulun viettoon läheisten kanssa olisi tänä jouluna mahdollista mahdollisimman monelle.

Rauhallista joulua kaikille!

Kolumni on julkaistu Länsi-Suomessa 20.12.2018.