Matias Marttinen

Ilmastonmuutoksen torjuminen ei ole kilpailu siitä, kuka kärsii eniten

Tänä vuonna tuntuu siltä, ettei talvea tule lainkaan länsirannikolle. Säät ovat olleet poikkeuksellisen leutoja. Tuttavani kertoi joulun alla lähtevänsä saaristoon veneilemään joulun pyhien jälkeen. Sitä ei ole tapahtunut aivan hetkeen.

Moni on pohtinut viime aikoina, onko mustista talvista tulossa uusi normaali eteläiseen Suomeen. Yhdestä leudosta talvesta ei voi vetää johtopäätöksiä, mutta tosiasia on se, että maailman keskilämpötila on kasvanut ja sään ääri-ilmiöt ovat yleistyneet.

Ilmastonmuutos on totta ja ihmisen aiheuttamaa. Tästä vallitsee tiedeyhteisössä yli 99 prosentin yksimielisyys. On selvää, että ilmastonmuutokseen vastaaminen on meille uuden polven päättäjille yksi isoista kysymyksistä, joka vaikuttaa Suomeen seuraavat vuosikymmenet.

Keskustelu ilmastonmuutoksesta on riistäytynyt käsistä. Ilmastopolitiikka näyttää pohjautuvan julkisessa keskustelussa yhä enemmän pelkoon. Ihmisille kuvataan uhkia, jotka toteutuvat, jos viipymättä ei ryhdytä järeisiin toimiin. Maidon juonti ja lihan syönti tulisi lopettaa ilmastosyistä. Keskustelussa on nostettu esille jopa lasten hankinnan ilmastovaikutukset.

Koko keskustelua tuntuvat hallitsevan ääripäät – ne, jotka suhtautuvat ilmastonmuutoksen torjuntaan kielteisesti tai kieltävät koko ilmiön ja ne, jotka lietsovat pelkoa ja vaativat äärimmäisiä toimia, joiden takana on poliittinen tavoite, ei niinkään tutkittu tieto. Maltilliselle järkipuheelle ei tahdo löytyä tilaa keskustelusta.

Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalas totesi hiljattain suomalaisen ilmastokeskustelun olevan kansainvälisesti uniikkia. Siinä on hänen mukaansa jopa ”uskonnollisen ääriliikkeen piirteitä”. Taalaksen mukaan keskustelu ilmastonmuutoksesta on kääntynyt Suomessa jo liian ahdistavaksi. Suomessa pitäisi hänen mukaansa keskittyä toimiin, joilla on todellista vaikutusta.

Ilmastonmuutoksesta keskustelu – kuten monesta muusta politiikan aiheesta – herättää tunteita. Silti siihen pitää suhtautua kuin mihin tahansa muuhun politiikan kysymykseen – järjellä ja kiihkottomasti sekä tehdä päätökset tutkitun tiedon pohjalta.

Olennaista on se, miten pystymme yhteiskuntana siirtymään kohti päästötöntä energiantuotantoa, parantamaan energiatehokkuuttamme ja vähentämään liikenteen päästöjä. On keskityttävä isoihin asioihin, joilla on oikeasti merkitystä.

Suomen sähköntuotannosta lähes 90 prosenttia tuotetaan jo päästöttömästi, kun Olkiluoto 3 kytketään valtakunnan sähköverkkoon. Kivihiilen käyttö energiantuotannossa päättyy Suomessa kymmenen vuoden sisällä.

Kehittyneen teknologian ansiosta Suomeen rakennettavat tuulivoimapuistot toteutetaan markkinaehtoisesti. Energiayhtiö ST1 on rakentamassa Espooseen Suomen ensimmäistä geotermistä laitosta, joka tuottaa lämpöä täysin päästöttömästi asumisen tarpeisiin.

Innovaatiot näkyvät myös liikenteessä. Neste on kehittänyt uusiutuvan dieselpolttoaineen, joka valmistetaan jätteistä ja jäterasvoista. Dieselin päästöt ovat lähes 90 prosenttia pienemmät tavalliseen dieseliin verrattuna.

Satakunnassa on vireillä useita investointeja, joissa maatalouden päästöistä tuotetaan biokaasua liikenteen tarpeisiin. Samalla biokaasun tuotanto tuo työpaikkoja monelle pienemmälle paikkakunnalle.

Ilmastonmuutoksen torjuminen ei ole eikä saa olla kilpailu siitä, kuka kärsii eniten. Yksittäisten ihmisten valintojen sijasta huomio pitää kääntää isoihin asioihin, joilla on todellista merkitystä. Energiantuotanto näistä yhtenä suurimmista.

Ydinvoimamaakuntana Satakunnalla on annettavaa tässä työssä koko Suomelle.

Kolumni julkaistu Länsi-Suomessa 18.1.2020.