Tätä kolumnia kirjoittaessani moni lehden lukija on jo nauttimassa kesästä tai jäämässä lomalle. Mökkeily ja veneily saaristossa sekä vapaa-ajan vietto meren äärellä ovat monelle raumalaiselle tärkeä osa kesää ja vapaa-aikaa. Niin myös itselleni.
Meri on ollut tärkeä osa elämääni lapsesta saakka. Vietin ison osan lapsuudestani ja nuoruudestani Meripartiolippukunta Myrskypoikien riveissä saaristossa purjehtien. Opiskeluaikanani tein parina kesänä töitä Kylmäpihlajan majakalla oppaana, kun Selkämeren kansallispuisto oli juuri perustettu. Nykyisin merellä liikkuminen on itselleni edelleen tärkeä tapa viettää vapaa-aikaa.
Roskaiset rannat ja jokakesäiset sinilevälautat merialueilla ovat kuitenkin meille karu muistutus siitä, että Itämeri voi huonosti. Sekä rehevöityminen että roskaantuminen ovat meremme suuria ongelmia. Vuosikymmenten aikana jatkuneet päästöt ovat tehneet Itämerestä yhden saastuneimmista merialueista koko maailmassa. Ravinne- ja myrkkypäästöt ovat erityisen haitallisia Itämerelle, jonka vedet vaihtuvat hitaasti.
Itämeren suojelu ei ole yhden poliittisen liikkeen asia vaan yhdistää monia kansanedustajia puolueesta riippumatta eduskunnassa. Koen tärkeäksi, että saan tehdä töitä seuraavat vuodet Itämeren hyväksi eduskunnassa ympäristövaliokunnassa. Suomi on ollut myös kansainvälisesti aktiivinen toimija vuosien ajan, jotta Itämeri saadaan kuntoon.
Suojelutyössä näkyy valopilkkuja. Kansainvälisen yhteistyön ansiosta risteilyalusten jätepäästöt Itämereen kielletään kaikilta aluksilta vuoteen 2021 mennessä. Jätevesiä lasketaan entistä vähemmän suoraan mereen alueen valtioista. Suomi on tukenut Venäjää jätevesien tehokkaammassa puhdistamisessa, ja Kaliningradin puhdistamon avautuminen on viimeisin esimerkki tästä. Työ tuottaa tulosta.
Suomi on ottanut käyttöön myös muita toimia. Edellinen hallitus varasi Itämeren ja vesien tilan parantamisen ohjelmalle 45 miljoonaa euroa vuosille 2019-2021. Määrärahaa on käytetty muun muassa peltojen kipsikäsittelyyn ravinnepäästöjen hillitsemiseksi. Itämerta kuormittavista ravinteista merkittävä osuus on peräisin maataloudesta. Ravinnepäästöjä voidaan kuitenkin todistetusti vähentää peltojen kipsityksellä ja kalkituksella. Rahoitusta on ohjattu myös Itämeren tutkimukseen ja tutkimusalus Arandan toimintaan.
Uudessa hallitusohjelmassa on paljon hyviä kirjauksia Itämeren näkökulmasta. Tehostettua Itämeren ja vesiensuojelun ohjelmaa jatketaan, ja muiden muassa peltojen kipsi- ja kalkkikäsittelyä laajennetaan. Nämä ovat tärkeitä toimia.
Suomen työssä on kuitenkin merkittävässä roolissa ennen kaikea kansainvälinen yhteistyö. Maamme ei yksin Itämerta saastuta eikä yksin sitä voi pelastaa. Roolimme voi silti olla kokoamme suurempi. On löydettävä kestäviä ratkaisuja, joilla Itämeren kuormitusta vähennetään pysyvästi.
Ravinne- ja myrkkypäästöjen ohella roskaaminen on kasvanut lähes yhtä isoksi ongelmaksi Itämerelle kuin mitä rehevöityminen on. Suomen rannikot ovat Pohjoismaiden roskaantuneimpia. Roskaantumisen vähentämisessä vastuu on meistä jokaisella.
Aurinkoista ja rauhallista kesää jokaiselle lukijalle! Nähdään ja tavataan kesätapahtumissa Raumalla ja muualla maakunnassa.
Kolumni on julkaistu Länsi-Suomessa 27.6.2019.
