Kansanedustaja Matias Marttinen
Raumalla 19.5.2019
Kunnioitetut sotiemme veteraanit, hyvät naiset ja herrat, arvoisa yleisö,
Tänään, toukokuun kolmantena sunnuntaina, ympäri Suomen sankarihaudoilla kunnioitetaan vainajia, jotka ovat menettäneet henkensä taistellessaan isänmaamme puolesta.
Heille on tehty kunniaa koko sodan jälkeisen ajan, kuten sotamarsalkka Mannerheim määräsi päiväkäskyssään 79 vuotta sitten keväällä 1940. Mannerheim näki muistopäivän viettämisen tarkoitukseksi myös kansallisen yhtenäisyyden vaalimisen tilanteessa, jossa päättynyt talvisota oli koetellut kovin ottein Suomen kansaa.
Päivä on samalla kunnianosoitus sille työlle, jonka menneet sukupolvet ovat isänmaamme eteen tehneet. Suomi on noussut itsenäisyytemme aikana yhdeksi maailman vakavimmista ja vauraimmista maista, läntisen arvoyhteisön jäseneksi. Isänmaamme tarina hakee vertaistaan.
Sodan uhraukset olivat monelle perheelle raskaimpia mahdollisia. Moni talo jäi ilman isäntää, vaimo ilman miestä ja lapsi vaille isää. Sodan julmuutta kuvastaa se, miten monen nuoren miehen elämä päättyi aivan liian aikaisin. Sota kosketti jokaista perhettä ja jätti syvät arvet. Sodan traagisuutta ei voi liikaa korostaa.
Hyvät naiset ja herrat,
Valmistautuessani puheeseen palasin perheeni historiassa sota-aikaan, Merikarvian Alakylään Pohjois-Satakuntaan.
Isoäitini veli Pentti Haanpää taisteli jatkosodassa muiden nuorten miesten tavoin. Hän kuului kenraali Laguksen joukkoihin, jossa toimi kaukopartiomiehenä. Tali-Ihantalan taistelu kesäkuun 28. päivänä 1944 oli hänen viimeisensä.
Isoäitini muisteli veljensä kirjoittaneen kesäkuussa 1944 kirjeen kotiin Merikarvialle. Veli kirjoitti tuolloin, että joutuvat pahaan paikkaan, josta ei välttämättä palaa. Pentti Haanpää oli varotoimena käynyt Viipurissa ja jättänyt sukulaisellemme henkilökohtaisia tavaroitaan.
Kenttäpastori kirjoitti Haanpään perhettä kohdanneesta surusta kotiin, ja arkku saapui kotiin Merikarvialle kesä-heinäkuun vaihteessa 1944. Isoäitini veljen elämä jäi kesken vain 26 vuoden iässä.
Suuri suru kohtasi lukuisia perheitä myös kotikaupungissamme Raumalla. Yhteensä Rauman seudulta talvi-, jatko- ja Lapin sota vei yli 430 miestä. Yhteensä suomalaisia menehtyi sodissa yli 93 000. Monet vammautuvat loppuiäkseen, vielä useammat haavoittuivat taisteluissa. Sodissa taistelleet ovat maksaneet kovimman hinnan Suomen itsenäisyydestä.
Suomalaisten sisusta ja vahvasta maanpuolustustahdosta kertoo paljon se, miten koko yhteiskunta oli valjastettu isänmaan puolustukseen. Kotirintamalla naiset kantoivat vastuun kotien ja monien muiden työtehtävien hoitamisesta, lotat taas työskentelivät sotasairaaloissa ja muissa tehtävissä. Monet osallistuivat poikia ja tyttöjä myöten työhön maamme puolesta, isoäitini pikkulottana monien muiden tavoin.
Jokaisen meistä perheen historia kertoo tarinoita siitä, miten nuoret miehet ja naiset laittoivat isänmaan oman elämänsä edelle. Sankarihaudat muistuttavat meitä tänä päivänä niistä uhrauksista, joilla vapaa ja itsenäinen Suomi pelastettiin.
Hyvät naiset ja herrat,
Sotien jälkeen alkoi maamme jälleenrakennus ja nykypäivän hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen. Syvät arvet saanut kansakunta rakensi vuosikymmenten aikana vauraan Suomen, jossa me nuoremmat sukupolvet olemme saaneet elää.
Me olemme saaneet elää paitsi rauhan ja vakauden aikaa niin myös ennenäkemättömän vaurauden aikaa. Tämä päivä on siksi omalle sukupolvelleni myös päivä muistaa vanhempien sukupolvien tekemästä työstä.
Oman sukupolveni vastuu on huolehtia siitä, että Suomi jätetään hyvässä kunnossa seuraaville sukupolville ja että vanhemmista sukupolvista pidetään huolta. Oman sukupolveni tehtävä on myös vaalia tämän veteraanisukupolven perintöä.
Hyvät naiset ja herrat,
Tämä päivä muistuttaa meitä nuorempia sukupolvia rauhan ja vakaan yhteiskunnan merkityksestä. Meidän on tehtävä kaikkemme, jotta isänmaamme itsenäisyyttä ei enää koskaan uhata. Raskaat uhraukset velvoittavat meitä huolehtimaan isänmaamme tilasta kaikissa olosuhteissa.
Tämä tarkoittaa ensinnäkin vahvaa osallistumista läntiseen yhteistyöhön. Rauhaa rakennetaan sovussa, yhdessä muiden valtioiden kanssa. Pienen Suomen ei pidä käpertyä sisäänpäin vaan vahvistaa siteitään läntisiin kumppaneihimme. Se nimittäin vahvistaa myös omaa turvallisuuttamme ja antaa meille selkänojan tehdä itsenäisiä ratkaisuja myös jatkossa.
Hakeutuminen osaksi Euroopan unionia ja moniin kansainvälisiin pöytiin ovat tuoneet meille ystäviä ja ankkuroineet Suomen osaksi läntistä yhteisöä. Suomi on tänä päivänä kiinteä osa länttä ja Eurooppaa.
Läntisen yhteistyön varaan emme voi silti rakentaa puolustustamme. Koen, että kansanedustajana yksi tärkeimmistä tehtävistäni on huolehtia isänmaamme puolustuksesta ja turvallisuudesta.
Uskottava puolustus tarkoittaa sitä, että olemme valmiita rahoittamaan isänmaamme puolustuksen. Suomalaisten korkeaa maanpuolustustahtoa on edelleen vaalittava. En voi liiaksi korostaa asevelvollisuusarmeijan ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen merkitystä uskottavan maanpuolustuksen kulmakivinä.
Kolmantena tekijänä haluan painottaa kansallisen eheyden vaalimista. Yhtenäinen kansakunta on edellytys maamme puolustamiselle myös tulevaisuudessa. Kannan huolta lisääntyneestä näköalattomuudesta, jota monet nuoret kokevat tällä hetkellä.
Pitämällä kaikki mukana ja ehkäisemällä syrjäytymistä paitsi ehkäistään esimerkiksi radikalisoitumista ja rikollisuutta, myös varmistetaan, että Suomi säilyy hyvinvoivana ja turvallisena yhteiskuntana myös tuleville sukupolville.
Hyvät kuulijat,
Palataan vielä hetkeksi sota-ajan muisteluun yhdessä isoäitini kanssa. Isoäitini on nyt 91-vuotias. Sota-ajan kokeneen sukupolven koko pienenee koko ajan. Samoin elossa olevien sotaveteraanien määrä pienenee valitettavan nopeaa vauhtia.
Oma sukupolveni on saanut kuulla sota-ajan perinnön isovanhemmiltaan tai isoisovanhemmiltaan, mutta nyt meille on kasvamassa sukupolvi, joka ei välttämättä tunne yhtään sodan kauhut kokenutta ihmistä.
Meille nuoremmille sukupolville jää tärkeä vastuu huolehtia siitä, että tärkeä perintö kulkee myös meidän lapsille ja lastenlapsille. On äärimmäisen tärkeää, ettei tuon ajan perintö pääse unohtumaan. Siitä meillä on kansakuntana yhteinen vastuu.
Hyvät kuulijat,
Päätän puheeni runoilija Yrjö Jylhän runon arvokkaisiin sanoihin. Runon ensimmäinen lause on myös kirjoitettu Kaatuneiden upseerien patsaaseen Reserviupseerikoulun päärakennuksen eteen. Siellä se muistuttaa aina uusia sukupolvia isänmaamme historiasta ja niistä uhrauksista, joita meidän hyväksemme on tehty.
”Te ette turhaan taistelleet, te ette turhaan kaatuneet. Te saitte suurimman voiton, te voititte veljen veljelleen. Te löysitte kansan eksyneen, te airuet aamunkoiton.”
