Julkisuudessa on keskusteltu viime aikoina suomalaisten kaventuneesta kielitaidosta. Englannin kielen asema on kyllä vahva, mutta kaikkien muiden kielten opiskelu on vähentynyt.
Lyhyen saksan, ranskan, venäjän, espanjan tai italian kirjoitti vuoden 1990-luvun loppupuolella ylioppilaskirjoituksissa jopa 18 300 kokelasta. Viime vuonna alle 4000 kokelasta kirjoitti enää lyhyen vieraan kielen. Kirjoittaneiden määrä on siis romahtanut reilussa 20 vuodessa lähes 80 prosentilla.
Tiedotusvälineet ovat uutisoineet jo kielitaidon harvenemisen vaikutuksista. Suomi käy kauppaa merkittävissä määrin muihin kuin englanninkielisiin maihin. Saksa on Suomen tärkein vientimaa, mutta monen yrityksen on vaikeaa löytää saksaa taitavia työntekijöitä. Monen muunkin kielen osaamiselle on tarvetta.
Kielitaitoa ei pidä nähdä vain työvälineenä, vaikka sitäkin se toki on. Kielitaito on paras ikkuna vieraaseen maahan ja sen kulttuuriin. Kielitaito purkaa huomaamatta esteitä yhteistyön tieltä ja avaa mahdollisuuksia suomalaisille. Mikäli katsomme maailmaa vain englannin kielen kautta, menetetään paljon.
Opetusministerin on nyt syytä ottaa kieltenopetuksen tilanne työpöydälleen ja selvittää, mitä keinoja meillä on käytettävissä, jotta kieltenopetuksen suosion lasku saadaan pysäytettyä.
Kielen opiskelu on vaativaa ja vaatii paljon harjoittelua. Mitä aikaisemmin kielen opiskelu aloitetaan, sitä vahvemmaksi kielitaidon pohja tulee. Kouluaikana opitun pohjalle on hyvä kerrata ja opiskella lisää myöhemminkin aikuisiällä.
Pidän siksi erittäin hyvänä muutoksena, että ensimmäisen vieraan kielen, käytännössä englannin opiskelu aloitetaan nykyisin jo ensimmäisellä luokalla. Sen sijaan muiden vieraiden kielten vapaaehtoinen opiskelu on vähentynyt kunnissa niukkojen resurssien tai vähäisen kiinnostuksen vuoksi.
Samat ongelmat on kohdattu täällä Raumalla. Kielten opiskelun mahdollisuuksista on tärkeää kertoa lapsille ja vanhemmille. Erityisesti vanhempien kannustuksella on suuri rooli. Pohjoiskehän koulussa on esimerkiksi järjestetty kerhotoimintaa, jossa lapset ovat saaneet kokemuksia vieraista kielistä. Uskon, että myös mahdollisuus osallistua opetukseen etänä helpottaisi valinnaisten kielten ryhmien muodostamista kaupungin eri koulujen välillä.
Opetuksen resurssien niukkuus rajaa kielten opetuksen valikoimaa Raumalla. Siksi on perusteltua kasvattaa maltillisesti koulujen tuntikehystä, jotta kielten opetuksen järjestäminen lapsille ja nuorille on aidosti mahdollista.
Pohdittavaa on toisaallakin. Kielten opiskelu vähenee myös lukioissa. Korkeakoulut ovat muuttaneet opiskelijoiden valintamenettelyitä, ja ylioppilaskirjoitusten tulosten merkitystä valinnoissa on kasvatettu. Erityisesti pitkän matematiikan arvosanalle on annettu paljon painoarvoa laajasti eri alojen valinnoissa. Lyhyen vieraan kielen opiskelulle on jäämässä uudessa mallissa entistä vähemmän tilaa.
Opetusministeriön on varmistettava korkeakoulujen kanssa, että oppiaineita kohdellaan tasapuolisesti valinnoissa, jotta myös lyhyitä vieraita kieliä kannattaa opiskella ja kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa myös jatkossa.
Erityisesti lukio-opinnoista on tullut nuorille paikoin erittäin kuormittavia. Miten nuorten motivaatiota ja mielenkiintoa kielten opiskeluun saataisiin pidettyä yllä? Ovatko ylioppilaskirjoitusten erittäin kovat vaatimukset tehneet kielen opinnoista liiaksikin kielioppipainotteisia? Jääkö suullisen kielitaidon osuus liian pieneksi, vaikka kieltä lukisi pitkäänkin?
Kannustan ammattitaitoisia kielten opettajiamme nostamaan ajatuksiaan esille siitä, miten kielten opiskelun asemaa voidaan vahvistaa. Teidän osaamistanne tarvitaan.
Kolumni julkaistu Länsi-Suomessa 3.4.2021.
