Sujuvat liikenneyhteydet ovat elinehto työssäkäynnille ja teollisuuden kuljetuksille Satakunnassa. Länsirannikon vahva talouskasvu on johtanut työmatkaliikenteen ja tavarakuljetuksen kasvuun valtatie kahdeksalla, eikä tien kunto vastaa kasvaneita liikennemääriä. Satakunnan vaikuttajilta vaaditaan nyt yksimielistä tukea hankkeen edunvalvonnalle ja uusien rahoitusmallien selvittämistä valtatien kehittämiseksi.
Valtatie kahdeksan kehittäminen mahdollistaa yhtenäisen työssäkäyntialueen rakentamisen Porin, Rauman ja Turun välille sekä vahvemman ympäristön teollisuudelle ja yrityksille toimintansa kehittämiseen. Vahvempi saavutettavuus liittää Satakunnan tiiviisti Turun, Tampereen ja pääkaupunkiseudun väliseen kasvukolmioon, mikä turvaa maakunnan kehityksen pitkälle tulevaisuuteen. Kasvukolmion sijasta tarvitsemme kasvuneliön, johon Satakunta kuuluu.
Satakunnan ja Varsinais-Suomen kauppakamarien, kaupunkien, maakuntaliittojen ja alueen satamien tilaamassa selvityksessä tavoitellaan valtatie kahdeksan nelikaistaistamista Pori–Rauma–Turku välillä vuoteen 2030 mennessä. Pidän keskustelunavausta tärkeänä. Hankkeen arvioidaan maksavan noin 600–700 miljoonaa euroa.
Hanke on kunnianhimoinen. Tällaisia rohkeaa asennetta Satakunta kuitenkin tarvitsee.
Hankkeen edunvalvonnassa riittää haasteita. Valtion budjettirahoitus uusille tiehankkeille on niukkaa 2020-luvulla, ja valtatie kahdeksan lisäksi monet muut yhteysvälit kaipaavat parannusta. Samoista rahoista kilpailevat monet muut hankkeet.
Ensinnäkin tarvitsemme uutta ajattelua edunvalvontaan. Valtatie kahdeksan kehittämiseen tarvitaan useamman vaalikauden mittainen tiekartta, jossa asetetaan tavoitteet tiesuunnittelulle ja rahoituspäätöksille.
Tiekartta pitää laatia maakunnan keskeisten edunvalvojien, kuten kaupunkien, maakuntaliiton ja kauppakamarien yhteistyönä. Se loisi maakunnan edunvalvontaan yhteisen tahtotilan siitä, miten keskeistä liikenneväyläämme pitää kehittää tulevaisuudessa.
Toiseksi valtatien rahoitustapoja on selvitettävä avoimin mielin. On selvää, ettei valtatie kahdeksan kehittäminen voi toteutua vain tavallisella budjettipäätöksellä. Siihen eivät liikennerahat riitä.
Suomessa moottoriteitä on toteutettu esimerkiksi elinkaarimallilla, jossa yksityinen taho vastaa liikennehankkeen suunnittelusta ja rakentamisesta pitkällä palvelusopimuksella. Valtio maksaa vuosittain palvelumaksun hankkeesta. Elinkaarihankkeiden sopimukset ovat usein kymmeniä vuosien mittaisia, jolloin valtion investointi jakaantuu pitkälle ajalle.
Euroopassa on käytetty useita muita tapoja liikenteen rahoittamiseen, mutta niiden mahdollinen käyttäminen vaatii tarkkaa selvitystyötä. Mielestäni vaihtoehtoiset rahoitustavat ovat tutkimisen arvoisia, jotta ratkaisuja saadaan aikaiseksi.
Satakunnalla on kaikki edellytykset kasvaa ja menestyä tulevina vuosina. Tämä kuitenkin edellyttää maakunnan kansanedustajilta ja muilta toimijoilta sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin ja suunnitelmaan.
