Hallitus kokoontui alkuviikolla pääministerin virka-asunnolle Kesärantaan päättämään valtion budjetista ensi vuodelle. Budjettiriihi oli tällä kertaa hyvin merkityksellinen. Monien muiden asioiden ohella käsitte-limme neuvotteluissa veteraaneja.
Sotiemme veteraaneja on vielä kanssamme yli 12 000. Heidän rivinsä ovat kuitenkin harventuneet. Vete-raaniemme keski-ikä on yli 93 vuotta. Korkean iän myötä monen veteraanin hoivan ja palveluiden tarve on kasvanut.
Lainsäädännössä on turvattu sotainvalideille kotiin annettavat palvelut ja oikeus kuntoutukseen sekä maksuttomaan laitoshoitoon. Lakisääteinen oikeus on turvannut sotainvalidien palvelut kaikkialla maas-sa.
Rintamaveteraanien osalta tilanne ei ole yhtä selkeä. Rintamaveteraanien palveluiden toteuttamisesta ei ole omaa lakia. Siten kunnat ovat tarjonneet palveluita eri tasoisina, ja määrärahojen riittävyydestä ei ole ollut varmuutta. Viime syksynä lisäsimme veteraanien kotipalveluihin määrärahaa lisäbudjetilla, jotta valtiokonttori pystyi maksamaan kustannukset kunnille täysimääräisesti jokaiselle veteraanille arvioidun palvelutarpeen mukaisesti.
Ei ole oikein, että veteraanijärjestöjen on täytynyt puolustaa veteraanien palveluita ja määrärahoja niin pitkään. Meidän nuorempien sukupolvien velvollisuus on huolehtia, että maatamme puolustaneet saavat kaiken tarvitsemansa avun ja hoivan.
Jo vuonna 2017 eduskunta teki juhlapäätöksen veteraanien kotiin vietävien palveluiden turvaamisesta lisäämällä 40 miljoonaa euroa vuosille 2017-2019.
Tämän päätöksen jatkamiseksi hallitus päätti budjettiriihessä, että nyt myös rintamaveteraaneille taataan lailla oikeus samoihin kotona asumista tukeviin palveluihin kuin mitä sotainvalideille on taattu. Päätös varmistaa, että asuinpaikasta riippumatta jokainen veteraani saa laadukkaat palvelut ja palveluihin taa-taan riittävät määrärahat joka vuosi.
Uuden lain valmistelu aloitetaan heti sosiaali- ja terveysministeriössä ja laki astuu voimaan 1.11.2019. Eduskuntaryhmät ovat sitoutuneet uudistuksen toteuttamiseen. Veteraanijärjestöjen vankkumaton työ ansaitsee suuren kiitoksen.
Määrärahojen riittävyyden lisäksi meidän tulisi keskustella siitä, miten veteraaniemme kokemukset ja neuvot saadaan kulkemaan sukupolvelta toiselle. Me nuoremmat voimme oppia heiltä paljon.
Omaan muistiini on jäänyt pysyvästi tapaamiseni Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdtin kanssa. Sain kunnian tavata hänet, kun toimin oman reserviupseerikurssini oppilaskunnan puheenjohtajana reserviupseerikoulussa Haminassa.
Toivon, että veteraanimme kaikkialla Suomessa saavat kaiken sen tuen ja hoidon, mitä he tarvitsevat. Valtion budjetti mahdollistaa sen paremmin kuin aikaisemmin.
Kolumni on julkaistu Länsi-Suomessa 2.9.2018.
