Suomalainen ruoka tuotetaan maatalousyrittäjien työllä. Huittisten seudulla tämä näkyy konkreettisesti: pelloilla, navetoissa ja sikaloissa tehdään työtä, jonka varassa koko ruokaketju toimii. Siksi on tärkeää, että ketju toimii reilusti myös tuottajien näkökulmasta. Ilman maatalousyrittäjien työtä kauppojen hyllyille ja satakuntalaisten perheiden ruokapöytiin ei tule paikallista ruokaa.
Suomessa elintarvikemarkkinat ovat poikkeuksellisen keskittyneet. Muutamat suuret toimijat hallitsevat vähittäiskauppaa, mikä näkyy tuottajien haasteina saada tekemästään työstä ja tuotteista reilu korvaus. Kun ostajia on vähän ja myyjiä paljon, neuvotteluasetelma ei ole tasapainoinen. Tämä on näkynyt alkutuottajien heikkona asemana sopimusneuvotteluissa.
Tilannetta on pahentanut kaupan kaksoisrooli. Samat toimijat ovat sekä tuotteiden ostajia että omien tuotemerkkiensä kautta niiden kilpailijoita. Tämä voi näkyä esimerkiksi hyllytilan jakautumisessa tai siinä, millaisia ehtoja tavarantoimittajille asetetaan. Pitkään jatkuneet epäterveet käytännöt ovat vääristäneet markkinaa.
Hallitus esittää nyt muutoksia elintarvikemarkkinalakiin tilanteen korjaamiseksi. Tavoitteena on tasapainottaa osapuolten välistä neuvotteluasetelmaa.
Uudistuksessa puututaan käytäntöihin, jotka ovat aiheuttaneet ongelmia tuottajille ja elintarviketeollisuudelle. Kaupan omien merkkien suosimista rajoitetaan, ja tarpeettomia ja tuottajia kuormittavia tietopyyntöjä vähennetään. Jatkossa ostaja ei voi vaatia sellaisia yksityiskohtaisia tietoja tuotannosta tai kustannuksista, jotka eivät ole sopimuksen kannalta välttämättömiä.
Lisäksi ostajille asetetaan velvollisuus neuvotella sopimuksia uudelleen, jos tuottajan toiminta joutuu poikkeuksellisten olosuhteiden kohteeksi. Yksi konkreettinen esimerkki tästä on kustannusten äkillinen nousu.
Myös suojaa kaupallisilta kostotoimilta vahvistetaan. Tämä on tärkeää, sillä moni tuottaja on kokenut, ettei epäkohtiin ole uskallettu puuttua peläten seurauksia sopimussuhteelle.
Kyse ei ole vain yksittäisistä sopimuksista. Kyse on kotimaisen ruoan tulevaisuudesta. Jos suomalainen ruuantuotanto ei ole kannattavaa, koko ruokaketju horjuu. Tämä on keskeistä myös huoltovarmuuden kannalta.
Reilummat pelisäännöt hyödyttävät lopulta kaikkia: tuottajia, yrityksiä ja kuluttajia. Kun ketju toimii tasapainoisemmin, se on kestävämpi myös pitkällä aikavälillä.
Suomessa tarvitaan jatkossakin vahvaa ruuantuotantoa. Siksi on välttämätöntä, että lainsäädäntö tukee oikeudenmukaista toimintaa koko ruokaketjussa – erityisesti täällä Satakunnassa.
Kolumni julkaistu Lauttakylä-lehdessä 1.4.